Kerran elämässä: musikaalisäveliä Lontoossa.

Lontoossa on melkein kaikki euroopan suurinta, vanhinta, kauneinta- jopa kauheintakin. Se on kaupunki jonka näemme jatkuvasti tv-ohjelmien ja elokuvien kulissina. Siellä puhutaan kieltä, jota parhaiten osaamme, ja sinne me innolla haluamme, runsain joukoin matkustamme. Se on monelle nuorelle ensimmäinen unelmakohde, koska siellä on kaikkea, kaikille. Kaikesta tästä johtuen päädyin sinne jälleen minäkin, reilusti vajaa viiskymppinen, hiukan vajaan kakskymppisen kanssa ;P

Lentoliput eivät ole ongelma. Niitä saa, ja nykyään varsin edullisestikin. Hotellit ovat sitten toinen tarina. Huoneita on, mutta mikäli haluaa asua ykkös vyöhykkeellä, hinta ja laatu jäävät helposti valitettavan etäälle toisistaan. Mutta so not! Eihän Lontooseen tulla hotellihuoneessa virumaan! Varsinkaan, kun aikaa on käytettävissä vain niukalti.

Lontoon tunnusmerkit

Aamuvarhainen lentomme oli tunnin myöhässä, päämäärämme olessa verhoutuneena kuuluisaan sumuunsa.Ja tuo tuntihan oli kurottava oitis kiinni!
 Lentokentältä ostimme meno-paluuliput Gatwick Expressiin, sekä lunastimme Oyster Cardit, joille latasimme kolmen päivän paikallisliikennemaksumme. Vips junaan, ja Victorian asemalle. Sen verran olin hotellin sijaintiin perehtynyt, että tiesin millä maanalaisen asemalla Lauran ja minun piti jäädä. Hotelliin olisi vain muutaman minuutin kävelymatka Gloucester Roadilta, mutta mihin suuntaan lähteä? Mukana tietysti vain opaskirjan kartta, eikä wifi yhteyttä...
No, loistavasti merkityn, upeasti toimivan joukkoliikenteen lisäksi, hehkutuksia ansaitsevat lontoolaiset, jotka väsymättömän kärsivällisesti ja loputtoman ystävällisesti auttavat eksyneitä ja muuten hämmentyneitä turisteja. Itse ei tarvitse kuin uskaltaa lähestyä, ja  puhua kohteliaisuusfraaseseilla maustettua englantia, joka saisi vanhan peruskoulunopettajan itkemään onnesta, niin kaikki löytyy ja asiat jäjestyvät!

Majapaikkamme oli erittäin kauniissa valkoisessa viktorianaikaisessa talossa, jossa oli tiettyä rähjääntynyttä charmia. Muuta tuosta hotellista ei taida kuitenkaan olla tarpeen sanoa.   - Laukut säilöön, ja  maanalaisella takaisin kohti nähtävyyksiä.

Huone hotelli St. Simeonin ullakolla

Hernerokkasumu hälveni iltapäivällä

Ainoa kohde, jonne olimme ostaneet liput jo etukäteen oli London Dungeon, joka lupasi näyttelijöiden johdolla tapahtuvan kierroksen Lontoon kauhuihin, halki vuosisatojen. Paikallistimme Dungeonin London Eyen kupeesta, ja lähdimme ihastelemaan lähiseudun nähtävyyksiä. Laura harrastaa valokuvaamista, ja kohteitahan Lontoossa riittää. Siinä ihan vieressä se yksi parhaista: Big Ben. Kävelimme Trafalgarin aukiolle, ja tulimme double- deckerillä takaisin. Pyrähdys pelihalliin, ja seikkailu nimeltä London Dungeon saattoi alkaa! En halua tehdä tässä juonipaljastuksia, mutta se sanottakoon, että kierros oli mahtava! Pelottava, viihdyttävä, yllätyksellinen, monipuolinen... Aivan mahtava niin vajaa kakskymppisen, kuin tosi vajaa viiskymppisenkin mielestä. Suosittelemme!
Ilta oli jo pimentynyt, kun esityksestä täpinöissämme, hyppäsimme jälleen bussiin ja suuntasimme kohti Piccadillya ja Leiscter Squarea. Keskinkertaista ruokailua, ja pientä shoppailua. Tärkeinpänä ostoksena liput Apollo Victoria teatteriin, seuraavan illan musikaaliin.
Pitkän päivän jälkeen lyhyille unille South Kensingtoniin.

Hotellin aamiainen oli pöytään tarjoiltu, mistä palvelua arvostava ihminen toki kiittää. Full english, oli se mitä lupasikin.

Ja taas mentiin! Shoppailua Oxford Streetillä. Ruokapaikan valitseminen oli meille hiukan tuskaa, koska tarjonta tuolla ostoskadulla on mielestäni yllättävän huono, eikä matkakumppanini ole niitä kaikkein kaikkiruokaisimpia. Lounasta kuitenkin saatiin ravintola East Streetissa, joka on erikoistunut aasialaiseen katuruokaan. Meitä palveli suomalainen tarjoilijatar. Yhteinen äidinkieli helpotti huomattavasti annosten valintaa.
Lounaan jälkeen ikuistamaan muumioita British Museumiin. Museo on niin valtava, että siellä joutuisi vaeltelemaan päiväkaudet, kaiken nähdäkseen. Aika hyvä katsaus tuonne muutaman vuosituhannen taa kuitenkin tehtiin.

Victoriaan lähdimme jälleen hyvissä ajoin paikallistamaan teatteria, jossa Wicked esitettäisiin. Ajatuksena oli syödä kunnon kakkukahvit, ennen odotettua musikaali- iltaa. Herkkujen tarjonta oli pieni pettymys. Jouduimme tyytymään asemalta ostettuihin leivonnaisiin.

Wicked- musikaalin alkua odotellessa

Teatterin valtavaa salia ihastellessa, ja odottavaa tunnelmaa nuuhkiessa, kakkupettymys unohtui nopeasti. Olimme ostaneet edullisimmat liput, piippuhyllyltä siis, mutta näkyvyys oli hyvä, lavastus loistava ja laulajat upeita. Laulajien ilmeitä saattoi välillä tarkkailla teatterikiikareilla, joiden käyttö sekin oli riemastuttava yksityiskohta musikaalikokemuksesa.  Meikä mamma otti musikaalielämyksestä ilon irti myös tilaamalla lasin valkoviiniä paikalleen- ihan vaan koska se oli mahdollista.
Apollo teatteri ei liene ollenkaan hienoimmasta päästä Lontoon lukuisia musikaaliteattereita, mutta Wicked oli meitä molempia kiinnostava esitys, eikä pettyä tarvinnut missään mielessä. Mahtavaa! Aivan upeeta! myhäilimme taas, kun myöhään illalla kaaduimme sänkyihimme.

Linssiorava

Victoria memorial

Afternoon tea

Viimeisen päivän tiukka ohjelma alkoi Tower Bridgen ihailulla, sekä pakollisilla fish´n chipseillä.
 Karvahattuiset kuningattaren kaartilaiset piti tietysti myös nähdä. Suuremman vaikutuksen kuin Buckinghamin palatsi, meihin tekin St. Jamesin puisto, jonka läpi linnalle lompsuttelimme. Puisto loisti aivan upeissa syksyn väreissä, ja vesilintuja oli monia eri lajeja. Parasta olivat kuitenkin suuret, osittain jo väriä muuttaneet oravat, jotka juoksentelivat puuhakkaina tammien alla,  sekä kiipeilivät niiden  rungoilla. Välillä eläimet pysähtyivät keimailemaan ihmisille, pähkinöiden toivossa arvatenkin.





Victoria Streetiltä nousimme bussiin
aikomuksenamme mennä vielä amiraali Horatio Nelsonin muistomerkille. Pian jo kuitenkin huomasimme, että bussi ajoi poikkeuslinjaa, ja että kaikkialla kuhisi keltaisiin huomioliiveihin pukeutuneita poliiseja. Virkavaltaa istui myös autoissa kadunvarret täynnä. Tunne siitä, että jotain epäsuotavaa oli tapahtumassa jäi kaivertamaan mieltäni, ja aloin heti kysellä ihmisiltä, tietäisikö joku, mistä on kyse. Lopulta sain vastauksen: opiskelijamielenosoituksesta odotettiin väkivaltaista. Me meninmme kuitenkin hienostelevalle iltapäiväteelle The Delaunay Counteriin ( jossa meitä palveli ystävällinen eestitär ). Oli herkullisen ihanaa istua pakaaseineen ja ulkoilutakkeineen kahvilassa, jossa herroilla oli puvut yllään ja kukat napinlävessä ;)
Poliisien pillit soivat, helikopterit läpättivät päidemme päällä levottomina, viiden ruuhka oli puskenut kaduille ja maanalaiseen loputtoman määrän ihmisiä, kun suunnistimme, myöhässä, lentokentälle. Maanalaisessa kaikuivat kuulutukset, jotka kertoivat yhden linja olevan poissa käytöstä. Normi päivä euroopan suurimassa kaupungissa.
Gatwickissa saimme lentokenttävirkailijoilta pienet nuhteet, koska lennon aikatulun mukaiseen lätöaikaan oli enää 40 minuuttia, mennessämme check inniin, mutta pääsimme kuitenkin koneeseen.
Kuka nyt lähtisi Lontoosta hetkeäkään ennen kuin on pakko?! Kai sen jokainen ymmärtää.

,

Terveiset kirjoitti tosi vajaa viiskymppinen

kuvat otti vajaa kakskymppinen ( paitsi tämän :) )

Kerran elämässä: kuumailmapallolento Kappadokiassa

On vain tämä hetki

Yhtenä  päivänä minä sen päätin. Etten jää enää haaveilemaan asioista, jotka todella tahdon tehdä. Pyrin toteuttamaan ne epäolennaisuuksiin juuttumatta.
 Suurin totuus elämästä lienee se, että eilinen ei koskaan palaa, eikä huomisen tulosta ole mitään takeita. On vain tämä hetki. Nyt. Sen voi joko elää tai jättää elämättä. Päätöksen tekee jokainen itse; nyt, nyt ja nyt.

Yksi vuosia mielessä kangastellut haave on ollut lipua aamuauringon sarastaessa kuumailmapallolla yli Kappadokkian mystisten maisemien, nähdä dervissien pyörivän, ja painaa jalkansa sinne, missä suuri runoilija, filosofi, suufi mystikko  Rumi ( " roomalainen ", vaikka olikin persialainen ) on kulkenut kerran.

Kun haaveiden toteuttamiseen liittyy matkustaminen, ei niitä useinkaan voi toteuttaa aivan " elä hetkessä " periaatteella. Tarvitaanhan matkustettaessa niin aikaa kuin rahaakin. Minäkin tutkailin eri vaihtoehtoja Kappadokian saavuttamiseksi lähes puolen vuoden ajan.
Ja sitten se oli tullut sähköpostiin: edullinen tarjous päästä unelmakohteeseeni osana kiertomatkaa. Matkatarjouksen oli lähettänyt Top 10 Matkatarjoukset, ja kiertomatkan jäjesti WOW Tom Travel. Pienellä surffailulla syy matkan edullisuuteen löytyi helposti. Matkoja tukevat useat tahot tarkoituksenaan pitkittää matkailukautta, sekä muutenkin edistää matkailua Turkiin.
Sesongin ulkopuolella myös hotellien luvattiin olevan loistoluokkaa, eivätkä ne huonoja olleetkaan. Mainittakoon tosin tässä yhteydessä Siam Belek hotellin respan palvelu oli ylimielisyydessään, kielitaidottomuudessaan, osaamattomuudessaan ja erikoisessa asenteellisuudessaan vertaansa vailla olevan huonoa!!  Haluan korostaa, että mielipide ei ole ainoastaan omani.
Ruokakin oli  korkeintaan keskinkertaista, vaikka sitä erittäin runsaasti olikin, mutta ulkoalueet olivat loistavasti hoidetut. Kolme vesiliukumäkeä, ja aamupäivän leikkisä vesijumppa, sekä hyvä rantaosuus pelastivat paljon.

Lento Suomi-Turkki-Suomi tapahtui Corendon Airlinesillä, josta en saanut kovin turvallista käsitystä. Paluumatkalla eivät edes esittäneet turvallisuus demonstraatiota, jonka olen kuvitellut olevan kansainvälisissä määräyksissä määritellyn?

Reissu oli aika raskas, mutta seurue oli oikein kiva. Mukana olleet lapsetkin jaksoivat hienosti pitkät bussissa istumiset. Opas oli turkkilainen pitkänlinjan matkanjohtaja, jonka englanti ei ehkä ollut maailman oikeakielisintä, mutta erittäin selkeää kylläkin. Tietoa miehellä oli, ja mielenkiintoinen tapa esittää aina välillä melko tiukkojakin näkemyksiä maansa tilasta.

Matkan kulku

1. Päivä     Lento Antalyaan, josta lyehkö bussimatka Belekiin ( Mitä ikinä teetkin älä matkusta Belekiin, jollet pelaa golfia! Hinnat pilvissä, turisteille tyhjästä 30 vuotta sitten polkaistu rysä, jonka viheriöiden kastelemiseen kulutetun veden määrää en tahdo edes tietää. Puistatuksia! ), ja majoittumaan " asiakas on tiellä, minä olen kuningas "- palvelun Siam Hotelliin.

2. Päivä    Omaa aikaa

3. Päivä    Varhainen startti kohti Kappadokkiaa. Matka alkoi kauniilla reitillä yli vuoriston kohti Konyaa, jonne matkaa on Belekistä n. 275 km. Konya, jossa asuu reippaasti yli miljoona asukasta, on eräs turkin vanhoillisimista alueista. Alkoholia ei siis myydä. Mutta kuten oppaamme Tankut meille kertoi, on alkoholin kulutus siellä maan korkeimpia. Talk about the forbidden fruit ;)

Konyassa pääsimme vierailemaan Jalal ad-Din Muhammadin eli Rumin museossa ja mausoleumissa. Ja perehtyminen dervisseihin saattoi alkaa.

Matka Konyasta Avanosiin, jossa majoitumme hotelli Suhaniin, on pituudeltaan noin 240km. Puuduttavan suora tie, laajaa ylänköaluetta halkoen. Taustalla ujosteli valtaisa tulivuori Hasan Dagi pilviverhoon kätkeytyneenä. Pitkä bussimatka kuitenkin palkittiin, kun illansuussa saimme ensimäisen kerran nähdä Kappadokkian vuosituhansien aikana satumaiseksi muokkautuneet maisemat.
4.Päivä      PARAS PÄIVÄ. Aamuvarhainen herätys, ja ilmapallolento. Tutustuminen luolakirkkoihin Göremessä. Maanalainen kaupunki. dervissit ja turkkilainen ilta, erilaisineen kansallisasuineen ja tansseineen. Mahtavan, hngästyttävän, mielettömän päivän jälkeen, toki pari rakiakin maistui.
5. Päivä      500km takaisin rannikolle. Majoittuminen Antalyaan, upeaan Adonis hotelliin.
6. Päivä      Ohjattua ostelua ja hetki omaa aikaa Antalyan kauniissa vanhassa kaupungissa. Paluu Siamin.
7. Päivä      Omaa aikaa.

Haltijattaren savupiiput

Häät Rakkauden laaksossa

Ohjelma oli hyvin laadittu, tiiviydestään huolimatta, ja bussimatkalla taukoja oli riittävästi.

Dervissit

Kuusi miestä laskeutuu polvilleen lampaantaljojen päälle, yllään mustat viitat, jotka ilmentävät egoa eli itsekkyyttä. Kolme miestä virittää taustalla soittimiaan. Etualalle astelee mies, joka aloittaa laulavan rukouksen. Allah habibi, rakas jumala...

 Tanssin alkaessaan dervissit riisuvat viittansa ja alta paljastuvat valkeat kaavut. Kaavun riisuminen, ja puhtaan valkean asun paljastuminen, merkitsee egon kuolemaa ja jälleen löydettyä viattomuutta.

Pyöriessään dervissit pitävät  aina oikeaa kämmentä ylöspäin käännettynä ottamassa vastaan jumalan siunausta. Vasemmalla kämmenellä se välitetään maailmalle.

Musiikki on hypnoottista. Pyörivä liike on hypnoottista. Minulle selvää on, että tässä on kysymys rakkaudesta, joka on ylitse kaiken. juuri siitä, mistä Rumin edelleen elävät kirjoitukset kertovat.

Vaivun milteit transsiin minäkin. Ja elän nyt. Hetkessä.

Ærø, dear old Denmark

Dannebrog og is med fløde!

High Street, Ærøskøbing

My love affair with Denmark is not much younger than I myself. I think it started already the first time I set foot in Nyhavn, year 1982 or there about. That day trip was followed by my first trip to Roskilde festival a couple years after. Next time it was " I think we should get tattoos "- trip to Istedgade with my best girl at the time. Before and after tattoos it was drinks at Postiljoonen, the legendary " embassy of Greenland ", where I met my danish boyfriend to be ( and to not be after some time ). Having a boyfriend who lived in Copenhagen, caused me to move to Denmark ( when you are 19, it is all so divinely straight forward, ain´t it? ;) ), where I stayed for about 20 months before getting a job in Stockholm. 

One of the many bridges in denmark

 Life has taken me around the block quite a few times ever since, and a lot has changed in Denmark as well as in the rest of the world, but my love for danish food, culture and especially the Danes! - has not faded. It´s a dear home away from home to me.
 So I have always kept going back. And a tiny little country as it is, there is always something new to discover.
This time in addition to visiting a friend in Copenhagen we traveled to lovely Ærø, mabel island as the name translates.  This story book island is situated south from Fyn in Lillebælt, Baltic sea and can not be reached by bridges, 
The journey from Copenhagen via Odense and Svendborg takes about five hours and the return ticket ( trains, seat, and ferry incl. ) costs 842 DKK ( ca 110€ ) and is unhesitatingly worth while! 

Svendborg

It might be a good idea to take a look at Odense, H.C Andersens home town, as you must change trains there anyway. For people like me, who suffer of a mild case of claustrophobia, a nice breath of fresh air can also be needed after the train ride across Storebælt. The  Tunnel for rail traffic is namely 8,024 m long and that is long believe me!  

Nose in the roses

It´s also a good idea to take a walk round sleepy Svendborg, where you change to ferry for Ærøskøbing, one of the three main villages of the island. 

Vegetarian burger, Under Uret, Svendbor

Marstal

My friend had found us accommodations in Villa Blomberg just outside the picturesque village, but this small island of roses has hostels and hotels etc. to offer for every taste, wallet and pass time interest. - The keepers of Villa Blomberg were very friendly though and offered a good breakfast with eggs fresh from the nests, so it´s worth recommending for people in search for a bargain. For the two nights in the villa we paid around 50€/ person ( 400 DKK ).

Ærø is home to many artists

The other two " cities " on Ærø  are called Marstal and Søby. - And there is a FREE hourly bus service connecting the three main villages, so seeing the island is made very easy even for us travelers who are not so much for hiking! 
Mange tak for det!

 

Carefree in Tallinn, Estonia

Town Hall Square and Town Hall

  Although I am Finnish, I know better our neighboring country Estonias capital Tallinn,  than my home countrys major cities (excluding my home town Vantaa of  course, and our capital, Helsinki). Tallinn is near, still affordable, and the old town is beautiful.
 
   My first trip to Tallinn took place almost 25 years ago, when Estonia was still a part of the great and mighty Soviet Union. The trip was memorable in many ways, largely because of the socialist state absurdities you came across everywhere; the queuing, the restaurants with only one plate to offer despite a long menu, the money with next to no value... but one of the things that stuck in mind was the  fine old city. In Finland we do not have the old Hanseatic cities so the medieval city towers, walls, cellar restaurants etc. made a great impression on a young woman.

Soon after the socialistic walls came down, and it become much easier to travel to independent Estonia than what it had been to the Soviet. We Finns started to make day trips to Estonian in search of cheap shopping. The services too were much cheaper in Estonia than Finland, so many  people visited Tallinn in order to get their hair done or to enjoy other beauty treatments.
Between  Helsinki and Tallinn  there are many ferries daily. The trip takes approx. 2.5h, one way and the cost vary from 10-50€/ person depending on the offers and the season.
After my first trip a lot has changed in Tallinn, mostly for the better. There are a lot of good restaurants, shopping possibilities for every purse and so on. Also what comes to accommodation, there is a lot to choose from.
I have stayed in many inns and hotels in Tallinn city center, but this time I  decided to satisfy my curiosity about  Rotermanni 16 €  hostel ( Roseni 9 ). So I booked a bed in the place situated perfectly- near to the harbour, near to the old town, near to the new city center ( well, to be honest, everything is quite  " near " in this capital of ca. 400 000 inhabitants).

Katariina Käik

For 16 euros I got a bed and locker in a  mixed dormitory and a buffet breakfast in the Metropol hotel right by the hostel. Very reasonable, although the hostel's cleanliness left a little to be desired. Bedding, however, were clean. Metropol hotel's breakfast was tolerable at that price; I have in fact once been forced by circumstance, to take a single room in the Metropol on high season, when the price for one night  was 99 euros. For that price the breakfast left quite a lot to be desired.
   My main reason for this visit to the neighboring country's capital was that the my sauna back home was under renovations, but my reasoning was that as i was going for a cheap bed, I could spend the saved money in pampering myself otherwise :).
In the Rotermanni center, on the third floor, I have had through the years good, albeit a rather rude, hairdressing service at a reasonable price. So there I went again, and had my roots touched up, hair cut and braided for the price of 42 euros, which is a quite a reasonable price for a Finn. In the adjoining beauty salon my eyebrows where shaped and both the brows and eyelashes dyed for 12 euros.
   Then I decided to try a new place for pedi- and manicure. It was totally worth it! NailSpa, at Narva mnt 9, offered a great service with a smile and at an affordable price. Classic pedicure and manicure with paraffin treatments cost a total of 34 euros! I will go back there, that is for sure!
 
My happiest place in Tallinn is the medieval restaurant Olde Hansa in the heart of the old city, next to the Raekoja plats ( town hall palce ), where the annual Christmas fair takes place.

Olde Hansa

I like Olde Hansa restaurants mushroom soup, and downright love the cinnamon beer, which is served there.  Food, how ever,  is not the main reason why I visit the place almost every time when  in Tallinn. The building is actually medieval , and  interior is designed to match. Even the  background music is medieval-sounding music, the lighting is carried out almost entirely by candles and the staff is dressed in theme suitable outfits. The atmosphere is charming.  So Olde Hansa is one of the favorite restaurants in the hole wide world.

Mestritte Hoov

   The sweet tooth pains are resolved best in the charming Chocolatier de Pierre, Vene 6, close to Olde Hansa. Meistrite Hoov, Master´s courtyard,  itself is really charming ( but girls! leave the  high heels to the hotel for this visit! Slippery round rocks!), and the traditional pastry shops interior is wonderfully mixed. Pierre-house pastry is really delicious, but a little too much even for such a sugar mouse that I am. Drinking  hot chocolate at Pierre´s in a darkening December afternoon is  fairy tale stuff.
On this trip for culture, I visited the NUKU muuseum ( also located near Raekoja plats, Nunne tänav 8 ), the Puppet Museum. I highly recommend this site to all the children and to the adults who are interested in the art of puppet theatre.

Nurri Kassikohvik

An other place to go to with children - or if you happen to be a crazy cat lady like myself- is Nurri kassikohvik ( Tartu mnt. 24 in the new city center, near department store Stockman ). This cat cafe is a shelter for homeless cats waiting for new masters to find them. At the moment there where eight beautiful cats to cuddle and play with.

Christmas fair