Kerran elämässä: kuumailmapallolento Kappadokiassa

On vain tämä hetki

Yhtenä  päivänä minä sen päätin. Etten jää enää haaveilemaan asioista, jotka todella tahdon tehdä. Pyrin toteuttamaan ne epäolennaisuuksiin juuttumatta.
 Suurin totuus elämästä lienee se, että eilinen ei koskaan palaa, eikä huomisen tulosta ole mitään takeita. On vain tämä hetki. Nyt. Sen voi joko elää tai jättää elämättä. Päätöksen tekee jokainen itse; nyt, nyt ja nyt.

Yksi vuosia mielessä kangastellut haave on ollut lipua aamuauringon sarastaessa kuumailmapallolla yli Kappadokkian mystisten maisemien, nähdä dervissien pyörivän, ja painaa jalkansa sinne, missä suuri runoilija, filosofi, suufi mystikko  Rumi ( " roomalainen ", vaikka olikin persialainen ) on kulkenut kerran.

Kun haaveiden toteuttamiseen liittyy matkustaminen, ei niitä useinkaan voi toteuttaa aivan " elä hetkessä " periaatteella. Tarvitaanhan matkustettaessa niin aikaa kuin rahaakin. Minäkin tutkailin eri vaihtoehtoja Kappadokian saavuttamiseksi lähes puolen vuoden ajan.
Ja sitten se oli tullut sähköpostiin: edullinen tarjous päästä unelmakohteeseeni osana kiertomatkaa. Matkatarjouksen oli lähettänyt Top 10 Matkatarjoukset, ja kiertomatkan jäjesti WOW Tom Travel. Pienellä surffailulla syy matkan edullisuuteen löytyi helposti. Matkoja tukevat useat tahot tarkoituksenaan pitkittää matkailukautta, sekä muutenkin edistää matkailua Turkiin.
Sesongin ulkopuolella myös hotellien luvattiin olevan loistoluokkaa, eivätkä ne huonoja olleetkaan. Mainittakoon tosin tässä yhteydessä Siam Belek hotellin respan palvelu oli ylimielisyydessään, kielitaidottomuudessaan, osaamattomuudessaan ja erikoisessa asenteellisuudessaan vertaansa vailla olevan huonoa!!  Haluan korostaa, että mielipide ei ole ainoastaan omani.
Ruokakin oli  korkeintaan keskinkertaista, vaikka sitä erittäin runsaasti olikin, mutta ulkoalueet olivat loistavasti hoidetut. Kolme vesiliukumäkeä, ja aamupäivän leikkisä vesijumppa, sekä hyvä rantaosuus pelastivat paljon.

Lento Suomi-Turkki-Suomi tapahtui Corendon Airlinesillä, josta en saanut kovin turvallista käsitystä. Paluumatkalla eivät edes esittäneet turvallisuus demonstraatiota, jonka olen kuvitellut olevan kansainvälisissä määräyksissä määritellyn?

Reissu oli aika raskas, mutta seurue oli oikein kiva. Mukana olleet lapsetkin jaksoivat hienosti pitkät bussissa istumiset. Opas oli turkkilainen pitkänlinjan matkanjohtaja, jonka englanti ei ehkä ollut maailman oikeakielisintä, mutta erittäin selkeää kylläkin. Tietoa miehellä oli, ja mielenkiintoinen tapa esittää aina välillä melko tiukkojakin näkemyksiä maansa tilasta.

Matkan kulku

1. Päivä     Lento Antalyaan, josta lyehkö bussimatka Belekiin ( Mitä ikinä teetkin älä matkusta Belekiin, jollet pelaa golfia! Hinnat pilvissä, turisteille tyhjästä 30 vuotta sitten polkaistu rysä, jonka viheriöiden kastelemiseen kulutetun veden määrää en tahdo edes tietää. Puistatuksia! ), ja majoittumaan " asiakas on tiellä, minä olen kuningas "- palvelun Siam Hotelliin.

2. Päivä    Omaa aikaa

3. Päivä    Varhainen startti kohti Kappadokkiaa. Matka alkoi kauniilla reitillä yli vuoriston kohti Konyaa, jonne matkaa on Belekistä n. 275 km. Konya, jossa asuu reippaasti yli miljoona asukasta, on eräs turkin vanhoillisimista alueista. Alkoholia ei siis myydä. Mutta kuten oppaamme Tankut meille kertoi, on alkoholin kulutus siellä maan korkeimpia. Talk about the forbidden fruit ;)

Konyassa pääsimme vierailemaan Jalal ad-Din Muhammadin eli Rumin museossa ja mausoleumissa. Ja perehtyminen dervisseihin saattoi alkaa.

Matka Konyasta Avanosiin, jossa majoitumme hotelli Suhaniin, on pituudeltaan noin 240km. Puuduttavan suora tie, laajaa ylänköaluetta halkoen. Taustalla ujosteli valtaisa tulivuori Hasan Dagi pilviverhoon kätkeytyneenä. Pitkä bussimatka kuitenkin palkittiin, kun illansuussa saimme ensimäisen kerran nähdä Kappadokkian vuosituhansien aikana satumaiseksi muokkautuneet maisemat.
4.Päivä      PARAS PÄIVÄ. Aamuvarhainen herätys, ja ilmapallolento. Tutustuminen luolakirkkoihin Göremessä. Maanalainen kaupunki. dervissit ja turkkilainen ilta, erilaisineen kansallisasuineen ja tansseineen. Mahtavan, hngästyttävän, mielettömän päivän jälkeen, toki pari rakiakin maistui.
5. Päivä      500km takaisin rannikolle. Majoittuminen Antalyaan, upeaan Adonis hotelliin.
6. Päivä      Ohjattua ostelua ja hetki omaa aikaa Antalyan kauniissa vanhassa kaupungissa. Paluu Siamin.
7. Päivä      Omaa aikaa.

Haltijattaren savupiiput

Häät Rakkauden laaksossa

Ohjelma oli hyvin laadittu, tiiviydestään huolimatta, ja bussimatkalla taukoja oli riittävästi.

Dervissit

Kuusi miestä laskeutuu polvilleen lampaantaljojen päälle, yllään mustat viitat, jotka ilmentävät egoa eli itsekkyyttä. Kolme miestä virittää taustalla soittimiaan. Etualalle astelee mies, joka aloittaa laulavan rukouksen. Allah habibi, rakas jumala...

 Tanssin alkaessaan dervissit riisuvat viittansa ja alta paljastuvat valkeat kaavut. Kaavun riisuminen, ja puhtaan valkean asun paljastuminen, merkitsee egon kuolemaa ja jälleen löydettyä viattomuutta.

Pyöriessään dervissit pitävät  aina oikeaa kämmentä ylöspäin käännettynä ottamassa vastaan jumalan siunausta. Vasemmalla kämmenellä se välitetään maailmalle.

Musiikki on hypnoottista. Pyörivä liike on hypnoottista. Minulle selvää on, että tässä on kysymys rakkaudesta, joka on ylitse kaiken. juuri siitä, mistä Rumin edelleen elävät kirjoitukset kertovat.

Vaivun milteit transsiin minäkin. Ja elän nyt. Hetkessä.